onsdag 29 september 2010

Syyskuun toiseksi viimeinen aamu

Eilen kävi kova koillistuuli ja repi puista kuivia oksia alas. Osa saarnista on saanut jo luovuttaa lehtensäkin. Koivujen keltaisia lehtiä on maassa kaikkialla, samoin mäntyjen neulasia massoittain. Tämän havaitsin käydessäni aamulenkillä tässä lähiympäristössä. Eilen tein tunnin mittaisen lenkin teillä ympäri kylää, tänään aion olla vain kotometsissä. On tyyntä ja aurinkoista, ihana syyskuun lopun aamu.
Oikealla tumman vihreä tervaleppä, sen takana auringossa kellertävä saarni, vasemmalla koivuja.

Kävelin rantaan, josta saappaitten äänen säikyttämänä lähti lentoon iso parvi sorsia. Äänistä päätellen niitä harmitti häiriö. Kuvaa en tietysti ehtinyt ottaa. Kauempana lahden aurinkoisella puolella uiskenteli valkoinen joutsenpariskunta nauttien auringosta ja rauhasta.

måndag 27 september 2010

Kaste

Eilen kastettiin nuorin lapsen lapsi. Kaunis syyspäivä tarjosi kauniit kehykset koko tapahtumalle. Aioin ottaa kuvia laajemmaltikin, mutta unohduin vain katsomaan itse  juhlan kohdetta, joka rauhallisena uinui  keskellä hälinää.
Joku sisaruksista kävi vähän väliä katsomassa, miten pikkuveli jakseli. Lopulta sitten ísosisko sai herättää vauvan kastetoimitusta varten. Vähän ensin syötiin, sitten päälle puettiin kastemekko. Pappi puhui laajemminkin kasteen merkityksestä lapselle, vanhemmille, kummeille ja kaikille lähipiiriin kuuluville. Puhetta ja kastetoimitusta oli hyvä seurata äidin sylistä.

Sitten isän syliin, sormesta kiinni pitäen tuntui turvalliselta kun keräännyttiin yhteiseen kuvaan.
Kun kaikki oli ohi, vaipat vaihdettu, syöty ja seurusteltu uni maistui taas.

Keskellä hälinää vauvan silmät painuivat kiinni ja hän nukahti. Ilmeistä on, että hän on tottunut ihmisiin ja hälinään ympärillään, hän vain naureskeli ympärillä istuville tai katseli kiinnostuneena. Mutta kun isosisko tuli viereen, niin kasvoille levisi ihana hymy ja koko olemus kertoi, että tässä oli rakas sisko. Sisko, joka itsekin täyttää vasta yhdeksän vuotta ensi kuussa. Sisaruksia pikku Emilillä on neljä, seitsemästä kymmeneen vuoden ikäisiä, yhdet kaksoset.

söndag 26 september 2010

Ruukkuja

Tänään sää tuntuu ensimmäisen kerran kolealta,  on pilvistä ja tuuli taitaa käydä pohjoisesta. Mutta kuivaa toistaiseksi ainakin. Niinpä olin ulkona ja pesin tyhjennetyt kesäkukkaruukut. Saa nähdä, tuleeko flunssa tämän jälkeen, sillä vähän kylmältä tuntui lotrailla vedellä ulkona.
Ehkäpä tulisi sade vielä huuhtelemaan niitä lisää.
Vaikka syksy on uhkaavasti lähestymässä, tämä ruusu vain on aikeissa avata nuppunsa.

Vasemmalla levittelee mäkitupakka lehtiänsä ensi kesää varten.
Lämpimikseni kävelin kierroksen metsässä, jossa heinä on kasvanut kaadettujen puiden tilalle. Heinässä näkyi polkuja, joita eläimet olivat tehneet. Epäilen siellä majailevan esimerkiksi supikoiran. Kerran näin vilauksen sen näköisestä eläimestä, mutta nehän ovat niin arkoja, että harvoin niitä pääsee näkemään. Mutta ne ovat suhteellisen lyhytjalkaisia, joten niitten maha viistää lähellä maata ja tekee uraa heinikköön. Kuitenkin ura aukenee ylös asti  heinikössä, niin isoja ne kuitenkin ovat. Peuran tekemät jäljet taas ovat jalkojen jättämiä painaumia ja heinät kaatuvat vain latvoistaan. Siili taas tekee tunnelia heinikössä.

Vielä on myös polttopuita korjattavana. Tähän tarvitaan moottorisaha ilman sähköjohtoja, johdot eivät tänne saakka ylety.
Kellertävä kissavieras seurasi minua alkuun, mutta ei lähtenyt seuraamaan syvemmälle viidakkoon. Eikä sitä näkynyt palatessani lenkiltäni pihaan, joten livahdin sisään lämpimään sen huomaamatta. Toivottavasti se lähtee taas kotiinsa päin, kun jäi yksin.

fredag 24 september 2010

Vain ongelmia

Aina kaikki muuttuu, mutta harvoin paremmaksi. Nyt en saa kuvia tietokoneelta omasta arkistostani vaan pitäisi siirtää vain wbbarkistosta, Picasa-arkistosta tai blogin arkistosta. Tiedä sitten, missä vika.
No, joka tapauksessa, eilen palattiin päiväjärjestykseen siinä mielessä, että mallista piirtäminen alkoi. Mallina oli salskea nuorimies, joka mallitti meille jo keväälläkin. Tulihan hänestäkin jonkinlainen kuva, vaikka miehen piirtäminen onkin paljon vaikeampaa kuin naisen. Kuvia en voi nyt panna mukaan, kun kone ei suostu yhteistoimintaan.
Meitä oli kaikenkaikkiaan kymmenkunta opinhaluista paikalla.
(PS. Sain kuvan erilaisten kokeilujen jälkeen piirustusblogiini.)

torsdag 23 september 2010

Valmista tuli!





Tästä on puukasat poissa! Oikalla näkyy vielä halkomakone peiteltynä, en saa sitä yksin siirrettyä vajaan. Taustalla auringonkukat taipuneet tuulissa ja sateissa.

Vielä kasvaa kehäkukkia, joista voin poimia aurinkoisia kimppuja maljakkoon.
(Ohjelma tuntuu taas tekevän mitä huvittaa, alleviivasi tuon alkutekstin, jota ei ollut tarkoitus tehdä enkä saa sitä pois nyt mitenkään.)

onsdag 22 september 2010

Luopumista

Tänään annoin pois limoviikunani, joka ei oikein tahtonut viihtyä nurkassaan, oli liian hämärää ja liian lämmintä. Pelkäsin sen kuolevan kokonaan talven aikana.
Ja veihän se paljon tilaa olohuoneesta. Otin kyllä talteen muutaman oksan, joiden toivon lähtevän kasvuun. Tämä viikunapuu on 25 v. vanha, kasvatettu myös aikoinaan saadusta oksasta. Toivon vain menestystä uudessa kodissa.
Kaunis aurinkoinen päivä taas tänään, joka toinen päivä sataa, joka toinen päivä paistaa. Olin puuverstaallani. Minulla on kova hinku saada kaikki puut pinoon ja peitettyä ennen lumen tuloa.
Kun töistäni palailin sisälle, havaitsin keltaisen pallon taivaalla, joka loisti sieltä tummuvaa taustaa vasten.

On siis todella täyden kuun aika. Ilmankos unen saanti ja nukkuminen on niin herkkää touhua taas!
(klikkaa kuvaa suuremmaksi, saat kuunkin suuremmaksi)

tisdag 21 september 2010

Tänään pidetään sadetta

Sataa. Tänään katsellaan vain ulos ikkunasta.
Sateen kasteleman kasvuston keskellä vanha talousrakennus.
Sisällä ruusu pöydällä.

måndag 20 september 2010

Retkellä

Tänään täytyi puolelta päivin lähteä kaupunkiin, autokorjaamolle. Aika oli varattu tietämättä, että tänään tulisi niin lämmin ja aurinkoinen päivä. Kun on kuivaa ja aurinkoistakin, löytyy aina jotakin tekemistä täältä kotinurkiltakin, mutta minkäs teet, lähdettävä oli. Kun olin jättänyt auton huoltoon, lähdin kävelylle, vaihteeksi kaupungissa. Suuntasin kulkuni puistoon, varjoon, sieltä löytyi kävelytie, joka sitten ohitti hautausmaan. Sinne tietysti poikkesin, istahdin penkille istumaan ja hengähtämään. Suuri rauha vallitsee hautausmailla, on hiljaista, kaunista, äänet kuuluvat vain kaukaisena humuna sinne.
 Silmäni osuivat erääseen hautakiveen, johon oli laitettu vainajan kuvakin, mikä jo sinänsä on harvinaista. Kuvassa oli nuori mies, poika, joka oli kuollut 19-vuotiaana. Teksti kuului suunnilleen näin: Kun tähti on kerran syttynyt, se ei koskaan sammu, olet aina kanssamme. Voi vain aavistaa vanhempien surun ja kaipauksen.
 Pian oli lähdettävä paluuumatkalle. Tästä portista ulos samalle metsätielle jota tulin.
Portti on tukeva ja kaunis.

Niin on kiviaitakin, johon portti on rakennettu.
Oli käveltävä metsässä takaisin päin. Ohitin leikkipaikan.

Leikkipaikan lähelle oli jätetty kivenlohkare ehkä hyppykiveksi?
Muutamia pyöräilijöitä ajoi ohi tai tuli vastaan, pari koiraansa ulkoiluttavaa oli liikkeellä.
Pian alkoi näkyä tämä silta,

jonka ali oli käveltävä. Ylämäki oli jo auringossa ja loppumatka oli aurinkoista. Kuumissani saavuin huoltamoon, jossa työ oli tehty ja sain istuutua rattiin taas, mikä tuntui oikein miellyttävältä, ja vilvoitella sekä lepuuttaa jalkojani.

söndag 19 september 2010

Sunnuntaikävelyllä

Olin kuuliaisesti aamukävelyllä ja todella nautin syksyisistä näkymistä. Mikä ilma! Kuulas, korkea, kostea ja tyyni. Mitkä pilvet taivaalla! Aurinko oli vielä pilvien takana, mutta valaisi taivaalla korkeat kumpupilvet huikean loistavan valkoisiksi kun taas alempana oli syvän, synkän sinisen tummia pilviä ja kaikkea siltä väliltä. Pilvet kaartuivat märkien, tumman vihreitten ja kauempana tumman sinisenä siintävien metsien ylle ja peltojen, jotka levittäytyivät tummina ja vihreinä talojen välissä. Sieltä täältä lähti lintuparvi kohahtaen lentoon. Jostain kaukaisuudesta kuului joutsenen huutoja.
Kamera ei ollut mukana, mutta kotiin päästyäni otin sen mukaan pienelle syksykierrokselle lähiympäristöön. Puut ovat vielä muutamia koivun ja vaahteran oksia lukuunottamatta vihreitä, lähellä maan pintaa alkavat syksyn värit saada voiton.
Rapulla oleva pelakuu kukkii vielä loistokkaasti, mutta lehdet ovat jo syksyisen värisiä.

Lintulaudan alle kasvaneita auringonkukkia.

Nämä punaiset sienet luulisin minäkin tuntevani. Oikealla kivien suojassa tammen taimi.

Villiviini on saamassa punaisen syysvärinsä.

Samoin tuhkapensas loistaa jo osittain punaisena.

Ruskeaksi muuttuneiden saniaisten keskellä lepäilee sammaleinen kivi, joka on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan kolme kertaa. Olen halunnut säilyttää sen pihapiirissä, vaikka se joutui siirtymään pois alkuperäiseltä paikaltaan rakentamisen tieltä.

Pihakataja on täynnä siniseksi kypsyneitä katajanmarjoja.

Tällaisiakin sieniä löytyy nurmikolta.

Siperian kärhö on aloittanut kukinnan uudestaan.

Humala on valmistanut käpynsä syksyksi.
Maa on kosteaa eilisestä sateesta ja yöllisestä kasteesta. Toistaiseksi aurinko näyttää tulevan enemmän esiin ja sininen taivaskin näkyy. Hyvää sunnuntain jatkoa!

lördag 18 september 2010

Muisteloita ja muuta

Sataa kuin kaatamalla taas, alkoi noin tunti sitten, joten ei voi muuta kuin bloggailla. Joskus aikaisemmin kirjoitin hankkineeni ensimmäisillä palkkarahoillani matkaradion.
Jo ennen sitä, jo kouluaikana, olin kesätöissä Ruotsissa ja niillä rahoilla ostin nämä kahvikupit tuliaisiksi syntymäkotiini.
Siis nuo punaruusukuvioiset. Minusta ne olivat niin kauniit silloin ja ovat kyllä mielestäni vieläkin kauniita. Ovat vain vähän pientä kokoa, niin jääneet vähemmälle käytölle. Todellakin vielä aivan virheettömät. Nyt ne ovat minulla mökin kaapissa.

Kaapin päällä komeilee tällainen posliinivati ja-kannusetti. Ihan vain koristeena.

Kyltti riippuu ovenpielessä, vaikka kaikki eivät tekstiä ehkä ymmärräkään, arvaavat varmaan merkityksen.

Aamutouhuja

Olin ajatellut pestä auton vielä ja vahata, ennenkuin tulee liian kylmää. Pesen yleensäkin autoni itse, olen tehnyt sen koko autoilu-urani ajan ja sitä on jo kertynyt muutaman vuosikymmen. Ja kun ilma oli suosiollinen, lämpötila 14 astetta eikä tuullut, ryhdyin sanoista tekoihin (ensin käytyäni aamulenkillä). Aurinkokin näytti sopivasti pilkistelevän esiin puolipilviseltä taivaalta.
Ämpäriin pesuainetta ja lämmintä vettä ja pesuharja käteen. Pianhan se peltilehmä oli jynssätty ja huuhdeltu letkulla puhtaaksi kesän pölyistä. Edellisen kerran olin pessyt sen keväällä, jolloin myös vahasin sen.
Koska sää näytti olevan suosiollinen, ei sadepilviä näkyvissä, ryhdyin myös vahaamaan
Eikä tuloksessa ole moittimista, vai mitä! Huomaatte varmaan, että mielelläni puuhailen kulkuneuvoni parissa. Teen sen siksi, että pidän autolla ajamisesta eikä se ole vain siinä, vaan auto on välttämättömyys maalla asujalle. Mitenkä sitä liikkuisi, jos ei olisi autoa.
Kun olin saanut työn tehtyä, istahdin terassille hetkeksi huilaamaan ja katselemaan kätteni jälkiä. Silloin tuli ensimmäinen sadekuuro! Juuri sopivasti taimattu! Pian se kyllä loppuikin, yhtä äkkiä kuin oli alkanut.
Sitten pensaista astui esiin Tarzan, "vanha" ystäväni, kovin kastuneena ja hiukan ehkä voipuneen oloisena. Mutta mehän tunsimme toisemme, joten ei hätää, Tarzan hyppäsi syliini ja teki olonsa mukavaksi kehräten ja ottaen hyvän asennon. Soitin kissan omistajille, jotka olivatkin jo kaivanneet sitä, ollut poissa taas muutaman viikon! Lupasivat tulla heti hakemaan sen kotiin. Odottaessamme hain sisältä muutaman kissanpapanan (kuivamuonaa)  ja tarjosin Tarzanille, joka kyllä tiesi, mitä niille piti tehdä.

Muutaman minuutin kuluttua tulivat omistajat ja niin iloisen jälleennäkemisen jälkeen Tarzan pääsi autoon ja kotilieden lämpöön taas tämänkin kulkureissun jälkeen.

fredag 17 september 2010

Syksy etenee

Katselin ottamiani valokuvia ajatuksena inventoida ja ehkä poistaa kertakaikkiaan epäonnistuneet kuvat. Mitä enemmän näin, sitä ilmeisemmäksi kävi esim. kuinka nopeasti syksy on edennyt. Kaksi viikkoa sitten kukkivat nämä kultapallot hehkeässä syysauringossa, nyt ne ovat kaatuneet ja kuihtuneet.
Samoin kukkivat syysasterit.

Kyllä ne kukkivat vieläkin, mutta valo on jo erilaista, sitä on vähemmän ja jos aurinko paistaa, valo tulee matalammalta.

Silloin oli vielä unikoitakin kukassa, nyt nekin ovat antaneet periksi.
Syksyn etenemisen huomaa parissa viikossa tapahtuneesta valon vähenemisestä, ilman viilenemisestä. Paljon olisi vielä tekemistä, uusien kukkapenkkien muokkaamista lähinnä. Ja olemassaolevien huoltamista. Minun aikani on kyllä mennyt klapiverstaalla tänä kesänä, toivottavasti ensi kesänä jää enemmän aikaa puutarhan hoitoon.

torsdag 16 september 2010

Hiljaiseloa

Päivä on tarjonnut sään puolesta vaihtelua aivan liikaakin. Aamun auringonnousu vaihtui pikaisesti sadekuuroihin, jotka taas väistyivät auringonpaisteen tieltä muuttuakseen taas pilvipoudaksi, välillä sadekuurokin vielä. Kaiken tämän takana tietysti kova puuskainen tuuli, kylläkin etelästä, joten lämmintä on ollut ihan kiitettävästi. Siis tuossa viidentoista asteen molemmin puolin, enemmänkin tietysti auringonpaisteessa.
Sainpahan itsestäni irti niin paljon, että kävin aamupäivällä kävelylenkillä. Sauvojen sijaan mukaani otin pitkän sateensuojan, joka kävi hyvin kävelykepistäkin. Avata sitä ei tarvinnut ollenkaan. Varmaan olisi satanut, jos en olisi sitä mukaani ottanut!
Muuten on hiljaiseloa. Poika lähti eilen laivalla Ruotsiin bändikaveriensa kanssa, sieltä he sitten jatkavat tänään matkaa Tanskaan, jossa heillä on esiintyminen jossakin tapahtumassa. Toivon vain, että kaikki menee hyvin ja saavat mukaansa mukavia muistoja sieltä kotiin tuotavaksi.
Itse olen keskittynyt akvarellitekniikoihin. Kun on pitänyt pitkän tauon niin aina on otettava tekniikka uudestaan haltuunsa. Se on sellaista ikuista taistelua, jonka voittamiseen  ei ihmisikä ole tarpeeksi pitkä.

onsdag 15 september 2010

Sade rankka

Jouduin oikeaan rankkasateeseen ostoksineni poistuessani marketista.  Yht´äkkiä olivat taivaan portit auki ja vettä kaadettiin niskaan niin paljon kuin taivaalta mahtui! Siinä lensi aurinko/sadehattu päästä, ostoksien suojana ollut muovipussi putosi tuulen puuskassa, ei muuta kuin päin myrskyä sitten vain! Hetkessä vaatteet olivat läpimärät, silmälasit läpinäkymättömät, sain peräluukun kannen auki ja ostokset sinne. Päällimmäisenä ollut sanomalehti kastui sekin läpimäräksi. Ja itse likomärkänä vääntäydyin ratin taakse. Istuimet imivät kosteuden vaatteista, hatusta jäi märkä jälki pelkääjän paikalle. Löysin kuivia paperinenäliinoja käsilaukustani ja sain taas näkökykyni takaisin, kun sain asetettua kuivatut rillit nenänvarrelle. Huh, sepä oli somaa! Ihmiset vaikuttivat lievästi huvittuneilta koko kaatosateesta. Se on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä.
Eipä siinä sitten muuta kuin keula kotiin päin! Ehkäpä sade hellittää matkalla. Eikä sitten enää niin paljoa satanutkaan, kun pääsin perille.

tisdag 14 september 2010

Aurinkoinen tapaus

Lämmintä, aurinkoista. Tottakai oli päästävä ulkotouhuihin.
Eräs toinenkin oli ajatellut aivan samoin, tai liekö aurinko lämmittänyt liikaa pesäpaikassa: siili oli päättänyt myös lähteä liikkeelle. Ja niin touhusimme kumpikin omia touhujamme.
Luulen, että se oli kiinnostunut muurahaisista, joita liikkuu tässä runsaasti.


Salapoliisityön tuloksena löysin sen pesänkin. Se on aivan vieressä, vanhan pari kesää paikallaan seisseen ruohonleikkurin alla. Sinne se on rakentanut oivallisen pesän ruohoista ja heinistä. On taatusti kuivaa, kun yläpuolella on iso leikkuri ja se on vielä peitetty pressulla.

måndag 13 september 2010

Yhtä sun toista

Kylläpä rupesikin satamaan! Eilisen ja tämän aamun hiljainen sade on muuttunut todella voimakkaaksi vedentuloksi. Aavistelinkohan sitä jo aamupäivällä, kun kävin hakemassa pressuja ja peittelin rakentamani puupinot pressujen alle odottamaan parempia, s. o. kuivempia aikoja. Nyt tuntuu hyvältä, kun se tuli tehtyä. Onhan turhaa antaa niitten kastua lisää,  kun keinoja on sen estämiseksi. Kannoin myös muutaman sylillisen puita lisää pinoon, mutta sade vain kasteli niin, että tulin sisään.
Sisälläkin on mielenkiintoista puuhaa. Kerroin aikaisemmin kaupunkikierroksesta, jolla katselimme kaupunkimme vanhaa rakennuskantaa. Onneksi otin valokuvia näkymistä, nyt pitäisi näkövaikutelmat saada paperille piirustuksina, maalauksina jne. Siinä sitä onkin pähkinää purtavaksi.  Olen pitkästä aikaa ottanut pensselin käteeni ja maalaillut kaupunkinäkymiä. Vain vähitellen rupeaa tuntumaan, että jotain ehkä voisin saada aikaiseksi. Mutta ei ole vielä hurraamista. Huomaan kuitenkin, että harjoitus tuottaa jokinlaista hedelmää.
Toisekseen työn alla on villaliivi, jota kudon (neulon) telkkaria katsellesani.

söndag 12 september 2010

Sunnuntaisadetta

Aamulla satoi pientä tihkua, mutta lähdin kuitenkin lenkille; mitäpä pieni sade haittaa, kun ilma on lämmin (n. 16 astetta) ja keuhkot ja koko kroppa halajavat raitista ilmaa ja liikuntaa. Siis sadehattu päähän ja sauvat käteen ja niin sitä mentiin. Hiljaista ja harmaata, ei ketään muita liikkeellä. Aivan ylellistä aamukävelyrauhaa. Jonkin matkan päässä kurkilauma töräytti varoituksen huutoja, kun kuulivat askeleeni soratiellä. Käännyin takaisin, en viitsinyt häiritä niitä enkä kastella itseäni enempää.
Palatessa poimin tienvarresta vielä kukkivia apiloita. Näitä en ole muualla nähnyt, voi olla että jossain etelä-Suomessa kasvaa.
Kuvaa keittiössä  ottaessani  havaitsin, että myös st. Paulia on alkanut kukkia.

Sen vieressä oikealla amaryllis on heräämässä kasvukauteensa myös: yksi uusi lehden alku pilkottaa sipulista.
Nyt iltapäivällä on sade tauonnut, mutta edelleen on pilvistä.

lördag 11 september 2010

Lauantaiaamu

Sade rapisee hiljaa katolle ja ränneihin. Sataa sen verran, ettei viitsi ulkona olla. Kävin kyllä kompostilla ja keräilyastialla, mutta kastuin jo niin paljon, etten viitsinyt kauemmas mennä, enkä enempää tehdä.
Parempi odotella kuivempaa ilmaa. Jos ei tänään, niin huomenna ja jos ei huomenna niin ylihuomenna.
Sain eilen yllätysvieraan, joka toi tullessaan vadillisen poimimiaan luumuja. Olen niitä napsinut eilisen illan aikana huomattavan määrän. Eilen paistoi lämmin aurinko terassille ja istuimme siellä hyvän tovin muistellen  menneitä ja meidät jo tänne jättäneitä. Hänkin on jäänyt leskeksi pari kuukautta sitten. Huomasimme, että meillä on aikalailla samanlaisia kokemuksia läheisen kuoleman jälkeisestä ajasta. Hänellä vielä kaikki on tuoreena mielessään, minulla jo ajan antamaa etäisyyttä. Jäinhän yksin reilut kaksi vuotta sitten. Hänenkin läheisensä kuoli nopeasti, lyhyessä ajassa siitä, kun sairaus huomattiin. Meillä on vain lohdutuksena se, ettei heidän tarvinnut kauaa kärsiä. Ja nykyajan sairaanhoidossa otetaan huomioon myös kivunlievittäminen hyvin. Ei enää pihtailla (jos ja kun kuuleman mukaan niin on joskus tehty) kivunlievityksen kanssa. Kyllä hoito on ollut hyvää, mutta jää sen kaiken läpikäymisestä mieleen trauma, jonka kanssa on elettävä lopun elämäänsä.
Elämä menee täysin uusiksi. Entisestä elämästä on jäljellä vain muistot, kuvat. On opeteltava ajattelemaankin eri lailla kuin ennen. Ennen voit keskustella toisen kanssa kaikesta, ottaa huomioon hänen mielipiteensä ja tunteensa; nyt sinun on itse tehtävä ratkaisut. Opeteltava aivan uudet rutiinit.
Aika auttaa, lieventää ja parantaakin.

fredag 10 september 2010

Ihana syyskuu jatkuu

Ilmojen puolesta syyskuu on tähän mennessä ollut ihana. Pinotessani 
polttopuita osui sattumalta silmiini  tämä iloinen yllätys:
Kuusen taimi, joka on itsekseen kasvanut isomman kuusen suojassa. Mutta tämä ei olekaan tavallinen kuusi, vaan sen neulaset ovat pitempiä ja väri on hopeanhohtava vihreä. Olen sen siihen joskus joko istuttanut tai kylvänyt siemenestä. Edellisessä asuinpaikassamme nimittäin kasvoi tällainen kuusi.
Kuusentaimen viereen oli juurtunut kaksi pähkinäpensaan tainta. Varmaan oravien tai lintujen kuljettamista pähkinöistä.
Ja ihanainen Peace-ruusu on jälleen puhjennut kukkaan, saa nähdä jaksaako tuo vieressä kasvava nuppu kehittyä kukaksi asti.
Samaan aikaan rhododendronit valmistautuvat jo talveen ja ensi kesän kukintaan.
Tänä aamuna oli sumua, aurinko nousi sumuiseen aamuun, joka näytti tällaiselta juuri ennen puolta kahdeksaa.
Mittarissa on lukema kymmenen astetta lämmintä. On peilityyntä. Aurinkoinen päivä tulossa. (Jos ei sitten rupea satamaan)
Ihana syyskuu.