Keväänmerkkejä etsimässä

Jotenkin bloggaaminen ei oikein tunnu mielekkäältä juuri tällä hetkellä, johtuneeko tuosta kevätilmasta ja kevään odotuksesta. Aurinko paistaa niin epätavallisen runsaasti ja kauan, että johan tässä menee ihan pasmat sekaisin. Nyt on kai kuitenkin luvassa taas pilvistyvääkin, sitä normaalia elämänmenoa siis.
Eilen aamulla ajattelin lähteä ulos katsomaan, jospa oikein konkreettisia keväänmerkkejä olisi näkyvissä. Kuitenkin sitä ennen satuin näkemään ikkunasta fasaanikanan juoksevan pihan poikki kiireisesti. Niin vikkelään se meni, etten ehtinyt nappaamaan kameraa käteeni. Oli kuitenkin mukava nähdä, että fasaaneja vielä täällä on vaikka en ole niitä nähnyt muutamaan vuoteen. Ne tietysti pysyttelevät omissa oloissaan.
Ulkona sitten havaitsin fasaanin jättämät jäljet:

Kuvaan mahtui vain yksi jalanjälki näköjään, siitäkin voi päätellä, että rouvalla oli kiire päästä aukean yli. Olen näitä jälkiä nähnyt aikaisemminkin ja ihmetellyt, minkä linnun ne voisivat olla. Se kysymys siis selvisi nyt.

Kauempana metsikössä jäniksen jäljet ja toiset jäljet risteytyivät keskenään. Onkohan nämä toiset jäljet myös fasaanin, olen siitä vähän epävarma. Ne olivat upottavassa lumessa ja siis vähän epäselvät.

Auringon sulattamassa pälvessä männyn näreen juurella alkavat lumikellot kukkia vasta. Viime vuonna ne olivat täydessä kukassa jo 11.3. kuten kerroin edellisessä postauksessani 11.3. kesän muisteluissa. Ovat siis reilut kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime keväänä.

Jäällä on vielä hyvä liikkua. Blogger ei sallinut minun katsoa, koska jäät lähtivät viime tai toissa vuonna, luulisin, että paljon aikaisemmin kuin tulevat lähtemään tänä vuonna.

Veden pinta on laskenut talven mittaan. Laiturissa näkyy selvä raja mistä korkeudesta veden jäätyessä lähdettiin.
Ei paljon merkkejä keväästä vielä, päivisin kuitenkin auringon paistaessa lumet sulavat muodostaen lätäköitä ja lumikerros ohenee silmin nähden.

Piha ja pihatie alkavat olla sulana, siellä ei paljon lunta olekaan tehokkaan aurauksen takia.

Kevään valoa

Kuten jo monissa blogeissa on todettu, nyt elämme sellaista vuodenaikaa, jolloin kaikki pimeyden aikan kertyneet hyvät ja pahat teot tulevat ilmi. Tarkoitan valon lisääntymistä ja sitä, kuinka kaikki pimeän vuodenajan aikana kertyneet laiminlyönnit syöksyvät silmiin. Uskomatonta, mistä kaikki tuo pöly on voinut kertyä! Ja ikkunat sitten! Kaipaavat taas kipeästi pesua.
Eilen mm oli sellainen inspiraation päivä, että sain siivottua keittiöstä niin jääkaapin kuin pakastimenkin taustat (!). Ja myös sähköhellan taustat ja lattian ja hellan kyljet. Nyt on hyvä jatkaa kaappien ja seinien pintaputsauksella.
Eilen kyllä valkoiset hangetkin kutsuivat ulkoilemaan, mutta kävi niin kylmä tuuli, etten kutsua ottanut vastaan. Tänä aamuna sitten kävin lenkillä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta kylmä on edelleen. Mittarissa oli noin - 10 astetta ja kun siihen lisää kovan itäviiman, kylmyys tuntui kaksinkertaiselta. Posket ja kasvot tuntuivat jäätyvän ja sormet samoin. Mutta kuitenkin tuli tehtyä!
Ehkä menen vielä iltapäivällä ulos. Vielä ei ulkona voi mitään tehdä, haen vain polttopuita sisään, että saan illalla polttaa tulta kaakeliuunissa ja tietenkin keittiön hellassa jo päivällä.

Kuinka pysyä terveenä kauemmin

Satuin katsomaan eilen illalla tv:stä Prisma-ohjelmaa, jossa taas englantilainen Michael Mosley jatkoi sarjaansa ihmisen hyvinvoinnin edellytyksistä. Aikaisemmin näin osan, jossa hän pureutui liikunnan merkitykseen terveydelle, lihavuuteen ja laihuuteen. Siinä yksinkertaisesti sanottuna kävi tutkimuksissa ilmi, että tärkeintä on liikkua usein, ei tarvitse vetää mitään rankkaa kuntojumppaa vaan tavallinen liikkuminen, kävely, ei edes tarvitse hurjaa vauhtiakaan pitää, on kaikista tärkeintä. Kerran tunnissa pitäisi ainakin liikkua. Jos istuu kauemmin kuin tunnin tuolissaan, se jo tukkii aineenvaihduntaa ja estää kuona-aineiden poistumista kehosta. Siis liikkumaan, tuoli tappaa, jos saisi kärjistäen sanoa!
Tällä kertaa hän tutki, voimmeko syödä itsemme sairaaksi. Ja toden totta, pieni nälkä on parempi kuin hyvin syöminen, tutkimusten mukaan. (Tässä ajattelen nyt  tv-mainoksia, joissa mainostetaan ruokaa, ruokaa, joka ikisellä tauolla houkutellaan ihmisiä syömään milloin mitäkin. Sairasta!) Liika proteiinin syöminen edistää IGF-1 -hormonin tuotantoa kropassa, mikä taas edistää vanhenemista, sairastumista syöpään, diabetekseen, muistin huononemista, alzheimerin kehitystä jne.  Vähentämällä proteiinia ravinnosta ja kalorimääriä, vähennät samalla IGF-1-hormonin tuotantoa ja parannat mahdollisuukiasi elää terveenä  kauemmin. Paasto pari kertaa kuussa tekee jo ihmeitä veriarvoille. Näin voisi siis parantaa omaa terveyttään ilman lääkkeitä, ei tarvita kolesterolilääkkeitä ym. Jotain perää tässä on, sillä ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon ajat sitten, jos hengissä pysyminen olisi kiinni herkuista.

Haaste

Sain haasteen Susannalta jo muutamia päiviä sitten. Suurkiitos muistamisesta! Tässä ovat  haasteen säännöt:

Näillä säännöillä mennään:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa. 

5. Haastetun pitää kertoa, kenet on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ensin 11 asiaa itsestäni:
!.  Olen taipuvainen alakuloisuuteen tähän aikaan vuodesta. Tilanne paranee kevättä kohti mentäessä.
2. Talvisin haluan pitää oman rauhani, siihen minulla tällaisena vapaana kansalaisena on mahdollisuuskin.
3. Muuten olen aika sinisilmäinen (oikeasti vihreäsilmäinen) ja uskon kaikista hyvää ja ainakin parempaa kuin itsestäni.
4. Pidän itsestään selvänä, että  ihmiset tarkoittavat mitä sanovat (mikä ei aina välttämättä  pidä paikkaansa).
5. Karkea ja agressiivinen kielenkäyttö on minulle kauhistus, menen kipsiin sellaista kuullessani. 
6. Röyhkeys saa minut kavahtamaan ja vetäytymään.
7. En osaa itse olla ilkeä enkä röyhkeä, korkeintaan etäinen.
8. Edellisestä seuraamuksena on, etten osaa pitää puoliani.
9. Taidan olla romanttinen  ja haaveilija, vaikka toisaalta pidän itseäni realistina.
10. Odotan kevättä ja kesää ja nautin syksystä, talven yli voisin nukkua peiton alla (vrt nro 1).
11. Olen tunneihminen. Valitettavaa tässä nykymaailmassa.

Susannan kysymykset ja vastaukseni niihin :

1. Missä asut? - Asun täällä saarivaltakunnassa, omakotitalossa,  merenlahden rannalla.
2. Kenen kanssa? -Enimmäkseen yksin. Lapset ja lastenlapset käyvät usein, koska asuvat lähietäisyydellä.
3. Mikä on sinulle tärkeintä? - Läheisteni ja oma terveys ja hyvinvointi.
4. Lempivuorokaudenaikasi? -Aamu, jonka saan viettää omassa rauhassa ilman kiirettä minnekään ja tehdä mitä haluan. (Eikö kuulostakin ihanalta!)
5. Lempimaisemasi?- Ikkunasta näkemäni, metsä sekä rantamaisema.
6. Voimanlähteesi? - Läheiset ihmiset, lapset ja lastenlapset, muut omaiset. 
7. Sosiaalisuusasteesi? -Alhainen.
8. Harrastuksesi? -Piirtäminen, maalaaminen, kirjoitan myös päiväkirjaa, lukeminen, sudokut ja ristisanat, käytännön työt.
9. Mihin aikaan heräät aamuisin? -Viiden ja seitsemän välillä yleensä. 
10. Paras päivä viikossa? -Perjantai. Silloin on viikko takanapäin, työssäkäyvien lepopäivät edessä.
11. Salaisuutesi? -Se on salaisuus.

Uudet kysymykset haastetuille:

1.  Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?
2. Mitä harrastat? 
3. Pidätkö ruuanlaitosta?
4. Oletko sosiaalinen luonne?
5. Minkälaisista ihmisistä pidät?
6. Oletko ns. pinko?
7. Luetko ja mitä luet?
8. Minkälaisia ohjelmia katsot tv:stä?
9. Oletko aamu- vai iltaihminen, aamuvirkku vai virkeä iltaisin?
10. Mistä vuodenajasta pidät eniten ja miksi?
11. Onko mielestäsi parempi valkoinen valhe vai kylmä totuus?

Haastan seuraavat bloggaajat vastailemaan haasteeseen:
1.Marja-Leena
2. Ritva U
3. Sinikka
4. Sirkkis 
5. Markka-aika
6. Anja
7. Tarina
8. TeSa

Kiitos haastetuille, mikäli otatte haasteen vastaan, mutta mikään pakko ei ole vastata, onhan tässä jonkin verran tekemistä. Onnea matkaan!

Viime kesän muisteluita

Harmaana kevättalven päivänä, pakkastakin aamulla yli kymmenen astetta, on mukava muistella edellisvuotta ja ennen kaikkea edellistä kevättä ja kesää. Tasan vuosi sitten, 11.3. kukkivat jo nämä lumikellot (en nyt ole varma niiden nimestä) Nyt saman paikan peittää vielä hanki.

Jäät olivat myös liikkeellä jo maaliskuussa. Maaliskuun 25. näytti ranta tällaiselta viime vuonna. 

Tänä vuonna tuskin jäät lähtevät niin aikaisin.Jääthän ovat vielä lujasti paikoillaan ja jos yöpakkaset jatkuvat, niin kyllä talvea vielä riittää.
Viime vuonna toukokuussa sain näin ihanan keväisen kukkapuketin lastenlasten keräämänä.

Vaikea on uskoa, että tänä vuonna valkovuokot ja kevätesikot kukkisivat vielä toukokuussa...

16.6.2012 olen kuvannut nämä päivänkakkarat. Päivänkakkarat ja lobeliat saavat minut heikoksi ihastuksesta.

Voiko olla mitään kauniimpaa kuin nämä, mikä ihanan sininene väri! Kuva otettu 8.8.2012. Ja vielä lobeliaa syyskuussa 2012.:

Siilikin näyttäytyi syyskuussa 2012:

Syksyllä alkoivat pilvet komeilla taivaalla.

14.10.2012 näyttäyi myös sateenkaari lämpimän syyssateen jälkeen.

Nähtäväksi jää, koska tänä vuonna alkaa kevät varsinaisesti ja minkälainen tulee kesästä.

Talvea ja kevättä

Tänään meitä hemmotellaan auringonpaisteella! Tosin tuulee aika kovaa, mutta silti, kevättä on ilmassa.

Otan kuvan taas vaki keväänodotuspaikasta. Lunta on reilusti, mutta jo puitten ja pensaitten juurilla lumet sulavat.

Lumi on painanut maahan pensaat ja varsinkin katajat ovat kärsineet lumen painosta.

Nämä ylläolevat pari kuvaa on otettu jo helmikuun lopulla.
Hangilla näkyy jälkiä liikkeellä olevista eläimistä. Peurat käyvät lähes päivittäin.

Ja jäniksen jälkiä näkyy myös.

Jäniksen jäljet kuvasin jo helmikuun puolivälissä.
Muuten aurinko jo lämmittää ja houkuttelee ulos, jos ei muuten, niin nauttimaan valosta ja sen suomasta lämmöstä, joka ei ole vielä voimakas, mutta ah tuntuu niin hyvältä!

Grålle-kissa

Grållea rupesin muistelemaan, kun näin  kuvansa Picasassa. Rauha hänen muistolleen. Hyvä kissa olit ja ikävä vieläkin tulee sinua katsellessa. Olit niin hyvä kaveri, ahkera hiirien pyydystäjä ja kovasti kaipasit ja nautit aina paijaamisesta ja sylissäolosta. Mutta aikasi koitti ja sinusta oli luovuttava. Ehdit kuitenkin elää pitkän elämän luonnossaolosta nauttien. Muistan sinut aina.